S/Y RUFFE

Vene on mallimerkiltään Bavaria 300 ja se saapui Saksasta Suomeen elokuussa vuonna 1989. Kyseinen malli korvasi päivitettynä Bavaria 30:sen. Vene on sarjassaan neljäs rakennettu Bavaria 300.

Kohtaloa uhmaten annoin veneelle nimeksi S/Y Ruffe, joka on myös minun lempinimi. Perinteisesti veneen nimenhän pitäisi olla kolmitavuinen naisen nimi, joka päättyy a:han... Naista minulla ei tuolloin ollut, saati kolmitavuisella nimellä varustettua, joten kauas päädyin tuosta ohjeesta. Ruffe on ollut hyvä nimi ja saanut osakseen ansaittua hilpeyttä.

 

25 vuotta elokuussa 2014
Vene saavuttaa neljännesvuosisadan iän siis tänä vuonna ja on edelleen priimakunnossa. Se on kuin vanha kaveri, jonka kanssa ollaan yhdessä selvitty maailman merillä. Pituutta veneellä on 9,55 m ja leveyttä 3 metriä. Vene on hyvin ja vahvasti rakennettu. Pohjassa on kevlar-vahvistukset vesilinjan alapuolella keulassa sekä kölin kiinnityksen ympärillä. 

Veneen sisätilat
Vene on kokooonsa nähden erityisen tilava ja toimiva sisätiloiltaan. Siinä oli toimiva pentteri, iso karttapöytä ja suht’ tilava vessa, jossa wc-pönttö oikeaoppisesti asennettu pituussuuntaisesti. Takakajuutta, salonki ja keulapiikki ovat myös 30-jalkaiseksi tilavia. Tilantarve on minulle konkreettinen sillä pituutta allekirjoittaneelle on kertynyt 188 senttiä. Tosin seisomakorkeudesta veneen sisällä on ollut turha haaveilla.

Salongin perinteinen ratkaisu kahdella täysmittaisella punkalla kummallakin laidalla on pitkänmatkanpurjehduksissa toimiva, sillä meripunkkien asentaminen niihin oli helppoa. Nämä paikat ovat ylivoimaisesti parhaat paikat nukkua merellä kovassa kelissä. Pentteri eli keittiö on toimiva ja siinä pystyy tukemaan itsensä kovassa kelissä. Kolmiliekkinen kaasuliesi uunilla, kahdella altaalla varustettu tiskiallas sekä tilava kylmälaatikko varmistavat miehistön hyväntuulisuuden kelissä kuin kelissä.

Ulkotilat
Ulkotiloiltaan ja kansiratkaisultaan Bavaria 300 on perinteinen ja selkeä. Veneeseen valitsin tiikkikannnen käytännöllisyyden vuoksi. Tiikkikansi ei ole liukas märkänä ja se on lämmin takapuolta vasten varsinkin täällä pohjoisessa. Kolikolla on myös kääntöpuolensa, sillä tumma tiikkikansi on tuskallisen kuuma kävellä paljain jaloin kovassa auringon paisteessa, joten se siitä käytännöllisyydestä...

Bavaria 300:n tiikkikansi ei tosin ollut alunperin aito vaan vanerilevyn päälle kiinnitetystä tiikkiviilusta tehty. Kansi meni alle kymmenessä vuodessa siihen kuntoon ettei siinä voinut paljain jaloin kävellä ilman että oli tikkuja jalat täynnä. Vuonna 2001 vanha kansi hakattiin pois ja siihen vaihdettiin nyt uusi täystiikkikansi. Työn teki Jan-Markus Roos Espoon Venepalvelusta ja työn jälki oli loistavaa. Samalla vaihdettiin veneeseen uusi kattoluukku.

Valintani veneen ohjaamiseen oli ruoriohjaus. Pinnaohjaus ei jostain syystä ollut edes vaihtoehto. Ruoriohjaus vie toki enemmän tilaa istuinlaatikosta mutta pitkillä matkoilla se on ollut hyvä valinta.

Otin myös astetta isommat päävinssit, joka oli hyvä ratkaisu. Itse asiassa ne olisivat voineet olla vieläkin isommat varsinkin kovan tuulen spinnupurjehduksessa.

Valitsin isomman, 18 hv Volvo Penta –moottorin. Vakiona olisi tullut 9 hv moottori. Vaikka kyseessä onkin purjevene niin tehokkaan moottorin etua monissa tilanteissa ei voi väheksyä. En ole kenenkään kuullut valittavan tehokkaammasta moottorista purjeveneessä mutta liian pienistä vakiomoottoreista kylläkin. Varsinkin pitkänmatkanpurjehduksessa ja erityisesti vuorovesialueilla liikuttaessa reippamman moottorin edut tulevat kiistatta esille.

Veneeseen tuli vakiona North Sailsin läpilatoitettu isopurje mutta rullagenua tehtiin Suomessa. Halusin veneeseen genuan, jossa on normaalia korkeamalle leikattu alaliesma, jotta kovassa kelissä kannen yli lyövien aaltojen isku purjeeseen ja siten takilaan olisi pienempi. Purje ommeltiin WB Sailsissä ja olen ollut siihen erityisen tyytyväinen. Täytyy myöntää, että minulla on sama purje edelleen käytössä n. 30.000 purjehditun mailin jälkeenkin. Tämä ei ole kylläkään ole mikään kehumisen aihe ja vaihdettavahan se olisi...

Veneen purjehdusnopeus eivät ole koskaan ollut minulle erityisen tärkeää ja tiesinkin, että monet lähinnä purjeisiin tekemäni muutokset tulisivat niitä heikentämään. Tärkeämpää on ollut veneen ja purjeiden kestävyys ei 0,3 solmun lisävauhti. Pitkillä purjehuksilla, joita olen pääasiassa tehnyt, on aivan sama tuleeko vuorokauden myöhemmin perille. Sitä paitsi nautin merellä olemisesta, joten miksi sitä aikaa haluaisin lyhentää....

Ongelmia ja lastentauteja
Kuten varsin yleisesti uusissa veneissä, ei tässäkään tapauksessa ongelmilta ja pieniltä lastentaudeilta säästytty. Muutaman purjehduksen jälkeen vuonna 1989 veneen moottorista alkoi vuotaa polttoainetta suuttimista ja samalla veneen kölipultit vuosivat, jolloin veneeseen tuli merivettä sisään. Meriveden ja polttoöljyn yhdistelmä veneen sisätiloissa oli vähintäänkin mielenkiintoinen yhdistelmä, varsinkin sekoittuessaan ja levitessään pilssiin ja sisälaidoille. Syntynyt ”tuoksu” veneen sisätiloissa ei ollut erityisen mieluinen... Vene nostettin ylös ja kölipultit avattiin ja tiivistettiin uudelleen sekä moottorin korjattiin.

Tehtaalla maalattu pohja osoittautui myös ongelmalliseksi, sillä maali irtosi siitä isoina paloina. Totesimme, että pohjaa ei oltu hiottu juuri ollenkaan, jolloin myrkkymaalin alla oleva pohjustusmaali (primer) ei ollut kiinnittynyt kunnolla pohjaan ja näin ollen irtosi. Asia korjattiin silloisen maahantuojan toimesta kuten myös kölipulttien ja moottorin korjaus.

Veneen levanki eli isopurjeen jaluskulman säädin oli suoraan sanottuna ala-arvoinen. Levangin kelkka oli aivan liian pieni ja heikko veneen isopurjeeseen nähden. Vuoden aikana kelkkoja rikkoutui ainakin kuusi kappaletta, jolloin minulle riitti. Suunnittelin kokonaan uuden levankisysteemin ja kiinnitin vanhan tilalle. Sen jälkeen ei ole ongelmia ollut.

Muita ongelmia ei juurikaan ole veneessä ollut ja veneen laatu ja kestävyys on ylittänyt odotukseni. Olen ollut kiitollinen miten hyvin vene on kestänyt kaikki purjehditut pitkät matkat isoilla merillä. Tosin veneen kestävyyteen vaikuttaa paljolti myös se miten sillä ajetaan. Kyllähän unelmavene Swaninkin saa rikki, jos väärin purjehtii ja on niissäkin niitä ”lastentauteja”...