Valmistautuminen

Lyhyesti Huippuvuorista

Norjalle kuuluvat Huippuvuoret (Svalbard) sijaitsevat Pohjoisella jäämerellä napajäätikön reunalla. Saariryhmän pohjoisin osa ulottuu aina 81° N leveyspiirille saakka. Noin 60 prosenttia Huippuvuorista on jäätiköiden ja lumen peitossa. Ilmasto on kylmä ja kuiva. Lämpötila kesäkautena vaihtelee 0-10 asteen välissä ja yöpakkasiakin esiintyy. Golf-virta lämmittää aluetta ja ilman sitä lämpötilalukemat olisivat noilla leveysasteilla reilusti pakkasen puolella. Epävakaa ilmasto ja hetkessä muuttuva säätila on alueelle tyypillinen. Sumua esiintyy yleisesti varsinkin kesäkaudella.

Huippuvuorten pääkaupunki ja hallinnollinen keskus on Longyearbyen, joka sijaitsee Spitsbergenin saarella. Samalla saarella sijaitsee maailman pohjoisin kylä Ny-Ålesund, jossa on myös maailman pohjoisin posti ja baari. Asukkaita Huippuvuorilla on vajaat 3.000, saman verran kuin jääkarhuja. Asukkaista 60 prosentia on norjalaisia ja loput venäläisiä. Näistä 2.000 asuu pääkaupungissa Longyearbyenissä.

Huippuvuorten eläimistä tunnetuin on jääkarhu. Söpön näköinen kuvissa mutta todellisuudessa ovela ja vaarallinen saalistaja. Muita maanisäkkäitä Huippuvuorilla ovat naali, huippuvuortenpeura ja idänkenttämyyrä. Merinisäkkäistä alueelta löytyy norppa, partahylje ja mursu sekä useita valaslajeja, joista yleisin on maitovalas.

Tarkemmat tiedot Huippuvuorista löytyy täältä

 

Miksi Huippuvuorille?
Olen aina ollut kiinnostunut kohteista ja purjehduksista, jotka ovat olleet minulle isoja haasteita ja jännittäviä toteuttaa. Purjehduskohteena Huippuvuoret ovat vähintäänkin sitä. Ajatus siitä, että voi viidessä viikossa purjehtia Suomesta arktiselle erämaa-alueelle, henkeäsalpaavan kauniin ja villin luonnon keskelle, on houkutteleva. Paikka on yhtä aikaa kaukana mutta kuitenkin niin lähellä ja tarjoaa varmasti jännittävän seikkailun. Itse ihastuin pohjoisen saariin jo vuonna 1991, kun 22-vuotiaana purjehdin kaverini kanssa Pohjois-Atlantilla sijaitseville Färsaarille. Noissa karuissa ja yksinäisissä saarissa on jotain erityistä viehätysvoimaa.

Toinen syy on, että pohjoinen napajäätikkö on suuren muutoksen kourissa ja ei ole mitenkään itsestäänselvää, että se säilyy nykymuotoisena. Puhutaan, että jäätikkö sulaisi seuraavien muutamien vuosikymmenien aikana. En tiedä siitä mutta minua kiinnostaa nähdä ja kokea tuo maailma juuri nyt ja sellaisena kuin se meille esiintyy. Tarkoitukseni on myös taltioida matka ja mahdollisesti tuottaa kuvattavasta materiaalista dokumentti. Työskentelen elokuva- ja TV-alalla, joten pohja tälle ajatukselle löytyy sieltä.

Olen kova haaveilemaan ja pyrkinyt aina myös unelmat toteuttamaan. Elämykset on elettävä ja seikkailut seikkailtava silloin, kun siihen on mahdollisuus. Muuten ne jäävät kokematta. Sanotaan, että on parempi katua asioita, jotka on tehnyt kuin niitä, jotka jäivät tekemättä. Jos jättää elämänsä seikkailut eläkepäivien varaan luottaen siihen, että kunto ja terveys kestää, ottaa mielestäni ison riskin. Elämä on paras elää nyt. Sitä ei voi säästellä tulevaisuuteen. Purjehdus on osa elämääni ja olen kiitollinen elämyksistä joita olen jo siitä saanut. Aiemmat seikkailuni ovat antaneet minulle jotain suurta, jota kukaan ei voi ottaa pois. Nyt unelmana on Huippuvuoret.

Mitä on otettava huomioon?
Huippuvuorille ei purjehdita ihan tuosta vain. Reissun suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa, jotta saa käsityksen mihin on ryhtymässä. Veneen tarkastaminen, huoltaminen ja varustaminen on syytä tehdä erityisellä huolellisuudella. Varaosia ja muita huoltopalveluita ei Huippuvuorilla ole juurikaan saatavilla, joten on oltava omavarainen ja pystyttävä korjaamaan rikkoutuneita välineitä matkalla.  Alla olen luetellut tärkeimpiä asioita, joita on tullut eteen ja miten me valmistaudumme purjehdukseen.

Vakuutukset / SAR-vakuutus (Search and Rescue)
Päästäkseen purjehtimaan Huippuvuorille on sinne pääsyyn saatava lupa. Sitä haetaan erillisellä hakemuksella, jonka paikallinen hallintoviranomainen Sysselmannen lähettää hakijalle ensimmäisen yhteydenoton jälkeen sähköpostilla. Jotta lupa heltiää tarvittavien vakuutuksien ja varusteiden on oltava kunnossa. Hakemuksessa kysytään mm. veneen tiedot, reittisuunnitelma, turvallisuusvarusteet ja purjehduskokemus. Hakemuksen perusteella viranomainen sitten määrittelee euromääräisen SAR-summan, joka pitää kattaa pankkitakauksella tai vakuutuksella. Tämä siksi, että mahdollisessa hätätilanteessa pelastuskaluston käytön kustannukset katetaan. Suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät myy SAR-vakuutuksia eivätkä edes tiedä mikä se on. Saksalaisen Yacht-Poolin repertuaariin kyseinen vakuutus kuuluu ja heiltä löytyy myös toimintaa Suomessa. Lisäksi kannattaa vielä varmistaa, että venevakuutus sekä henkilöhtaiset matkavakuutukset ovat Huippuvuorilla voimassa. Ainakin Pohjolassa tarvitaan sekä vene- että matkavakuutukseen lisävakuutus ja sieltä sen myös saa. Se ei välttämättä onnistukaan kaikissa vakuutusyhtiöissä...

Turvavarustus
EPIRB-hätälähetin on veneessä pakollisena varuste. Lisäksi suositellaan lähettävää/vastaanottavaa AISia, VHF-radiota (25 W), Iridium-puhelinta, pelastuslauttaa sekä pelastautumispukuja. Meillä tulee olemaan kaikki edellä mainitut turvavarusteet matkassa.

Aseistus
Jääkarhuvaara on Huippuvuorilla todellinen ja se on syytä ottaa vakavasti. Liikkuminen Longyearbyenin ulkopuolella vaatii aina asianmukaisen aseistuksen ja ase onkin siellä pakollinen varuste. Itse olen metsästäjä, joten riittävän tehokkaat aseet tulevat omasta takaa. Meillä oli mukana  tehokas kivääri sekä haulikko. Kivääriin valitsin tehokkaimman luodin ja haulikkoon ladattiin ”täyteiset”. Ensin toki hätistellään mahdollisesti lähestyviä karhuja muilla keinoin esim. valoraketeilla ja valopistoolilla. Kaikkien veneessäolijoiden on syytä osata käyttää aseita. Toivon hartaasti, ettemme joutuisi niitä käyttämään. 

Tässä varottava esimerkki nälkäisestä ja uteliaasta jääkarhusta.

Vaatetus
Asianmukainen vaatetus noilla leveysasteilla on tärkeä, jotta matkasta tulee mieluisa. Vaikka sademäärät Huippuvuorilla ovatkin vähäisiä niin arktinen tuuli, jääkylmä vesi ja aaltojen pärskeet tekevät ilmasta ja purjehtimisesta erittäin kylmän. Meille tuli mukaan eri asut purjehdukseen ja maissa liikkumiseen. Valitsin  purjehdusasuksi Henri Lloydin off shore -asut, joissa yksityiskohtiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Ne ovat kestävät, niissä on erittäin hyvä huppu sekä korkealle nouseva kaulus, mikä suojaa niskaa kylmältä. Itse olen jo yli kahdenkymmen vuoden ajan käyttänyt Henri Lloydin purjehdusasusteita ja todennut ne erittäin toimiviksi. Kunnon lämpimät saappaat sitten jalkaan purjehdukseen ja maastokengät vaelluksille maissa. Käsineet oli isoin haaste. Kunnon rukkaset ovat lämpimät mutta purjehdustoimet hankalat suorittaa ilman, että joutuu ottamaan käsineet pois kädestä. Sormikkailla taasen tuli helposti kylmä. Käsineitä meillä oli mukana erilaisia lähes kymmenkunta kappaletta. Sadevarusteiden alle sitten normaali kerrospukeutuminen vaihtovaatteineen. Merinovillastaisesta Helly Hansenin alusasusta tuli samantien suosikkini. Lämmin ja ei ala haisemaan kahden viikonkaan yhtäjaksoisen päällä pitämisen jälkeen...

Lämmityslaite
Veneessä oli kaksikymmentä vuotta hyvin palvellut Eberi D3L (3200 W), joka meni nyt reissua varten vaihtoon, vaikka olikin ihan toimivassa kunnossa. Toinen vaihtoehto olisi ollut huolto mutta päädyin kuitenkin siihen, että uusi lämmitin hankitaan. Vaihdettavaksi tuli siis itse lämmitin, sen polttoainesysteemit ja pakoputkisto. Veneen sisällä kulkeva ilmaputkisto on täysin kunnossa. Uusi Eberi on mallia 4D Plus. Lämmitin oli tällä reissulla pääosassa ja uusi lämmitin toimi täysin moitteettomasti eikä kylmä ollut missään vaiheessa.

Moottori
Moottori käytiin kokonaan läpi ja perushuollettiin. Uusi Volvo Penta D1-20 (19 hp) vaihdettiin veeneeseen vuonna 2006 eli ikää kertynyt vasta 7 vuotta, joten se on hyvässä iskussa. Mukaan matkalle öljyä, varasuodattimia sekä muita varaosia; laturin hihnoja, vesipumpun siipipyöriä yms.

Polttoainetankki tyhjennettiin ja puhdistettiin liasta ja mahdollisesta bakteerikasvustosta. Puhdistus tehtiin spriillä tarkistusluukun kautta käsipelillä. Tein kyseisen operaation ensimmäisen kerran 4 vuotta sitten, jolloin koneen polttoainejärjestelmä meni täysin tukkoon tankissa olleesta bakteerikasvustosta ja muusta liasta. Uusi diesel-polttoaine lisää ilmeisesti kasvustoa tankissa entisestään. Puhdistuksen yhteydessä vaihdettiin myös tarkistusluukun tiiviste. Pientä likaa tankkiin oli tälläkin kertaa kerääntynyt, joten oli hyvä että homma tarkistettiin. Samalla vaihdettiin siis uudet polttoaineenletkut.

Takila
Takila tarkastettiin erityisellä huolella ja kuluneet köydet vaihdettiin uusiin sekä nostinvaijerit tsekattiin ettei niissä ole rispaantumia. Takilasta löytyi kaksi ongelmaa; saalingissa pieni murtuma sekä alkuperäisessä rulla laitteessa vaijeri kiertynyt mastopäästä. Saalinki uusittiin ja vaihdoin koko rullalaitteenkin uuteen Furlexiin. Pohjoisilla vesillä veneen ja varusteiden pitää olla kunnossa ja pyrin välttämään riskiä, että jokin hajoaisi matkalla. Korjaaminen ja varaosien saanti voi olla Huippuvuorilla hyvinkin hankalaa ja siihen voi tuhraantua paljon aikaa. 

Purjeet
Isopurje ja rullagenua uusittiin. Veneessä on ollut käytössä alkuperäiset purjeet ja ne olivat aivan lopussa. Ne ovat hyvin kestäneet, sillä niitä vahvistettiin aikoinaan valtameriolosuhteisiin sopiviksi. Uudet purjeet tilattiin WB-Sailsiltä, jossa veneen alkuperäinen genuakin tehtiin. Uusi leikataan tarkalleen vanhan rullagenuan mittojen mukaan eli ala-liesma korkeammalle nostettuna, jotta veneen yli vyöryvät aallot eivät iske purjeeseen ja rasita takilaa. Isopurjeeseen tilasin ratsastajia 50 cm välein, jolla kevennetään painetta purjeeseen kovassa kelissä. Purje tulee kahdella läpilatalla ja kolmannella reivillä. Reivikulmat on vahvistettu sekä purjeen yläosa oranssin värisenä, jotta näkyy sitten paremmin merellä.

Elektronikka
Veneen elektroniikka meni kokonaan uusiksi. Alkuperäiset VDO:n syvyys- ja nopeusmittarit vaihdettiin koska auringonpolttamista näytöistä ei juurikaan näkynyt enää lukemia, myös tuulimittari saa paikkansa mastonhuipusta. Aiemmin tuulimittaria en olekaan käyttänyt. Katsotaan tuoko se nyt mitään uutta purjehdukseen? Uusi yhdistelmäplotteri asennetaan veneeseen sekä tutka, mikä on tärkeä turvatekijä Norjan rannikolla ja pohjoisessa koska siellä esiintyy paljon sumua. Valitsin B&G:n laajakaistatutkan koska se on tarkka, helppolukuinen ja näyttää hyvin lähelle, mikä helpottaa mahdollisten edessä olevien jäälauttojen näkemistä. Laajakaistatutkan virrankulutus on myös maltillista ja sen saa päälle nopeasti - ei siis vaadi lämpenemistä. Myös mahdollinen tutkasäteily on vähäistä. Kaikki uudet laitteet tulevat B&G:ltä ja odotan innolla ja jännityksellä miten tämän päivän huippulaitteet toimivat matkalla ja kovissa olosuhteissa...

Matkaan lähtee myös erilaista kuvauskalustoa; still-kameroita, videokamera, Mac-kannettava ja näiden laitteiden akkujen lataukseen tarvitaan invertteri,  joita meille tulee kaksi kappalaletta mukaan. Toinen siltä varalta, että toinen rikkoutuu. Invertteri siis muuntaa 12 V akkuvirran sähkölaitteiden tarvitsemaksi normaaliksi töpselivirraksi (230 V).  Mukana on myös yksi taitettava aurinkopaneli.